
(Maalaus: Del Parson)
Viimeisimmissä blogeissani olen korostanut profetian ja ilmoituksen tärkeyttä Jeesuksen Kristuksen Kirkon toiminnassa kaikkina maailman historian aikoina, kun Hänen kirkkonsa on ollut tämän maapallon eri paikoissa. Kuten olen osoittanut aikaisemmin blogeissani, maailmassa on ollut profeettoja, jotka ovat puhuneet Kristuksen sanoja, jotka ovat muistiin merkityt Raamattuun, Mormonin Kirjaan ja Joseph Smith nuoremman, Jumalan myöhempien aikojen profeetan, kirjoituksiin, joissa on Jeesuksen Kristuksen sanoja meidän aikanamme. Muistiin merkitty on myös niiden profeettojen sanat, jotka ovat kukin vuorollaan ovat olleet elävänä profeettana kirkossa Joseph Smithin jälkeen.
Valitettavasti kaikkia noita sanoja pyhää Raamattua lukuun ottamatta useimmat nykyajan kirkot maailmassa eivät hyväksy Jumalan sanaksi, poikkeuksena tähän Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen Kirkko, jonka keskuspaikka on Salt Lake Cityssä Utah'ssa Yhdysvalloissa.".

20-vuotiaana nuorena miehenä sain kutsun silloiselta MAP kirkon profeetalta, David O. McKayltä, palvella lähetystyössä Suomessa. Siihen aikaan en puhunut suomea, mutta koska sain kolmenkymmenen kuukauden palvelutehtävän, eli kuusi kuukautta enemmän kuin mitä lähetyssaarnaajat, jotka kutsuttiin kirkon englanninkielisille lähetyskentille, niin minulle suotiin riittävä aika oppia lukemaan ja puhumaan suomen kieltä, joka on melko vaikea oppia.
Marraskuussa 1952 minä yhdessä kolmen muun lähetyssaarnaajan kanssa matkustimme junalla Salt Lake Citystä Utah’sta New York Cityyn New Yorkiin. Me vietimme noin kolme päivää siellä saadaksemme viisumit, minä Suomeen ja toiset Ruotsiin tai Tanskaan.
Yksi noista lähetyssaarnaajista oli noin 22 – tai 23-vuotias nuori mies, jonka oli määrä palvella Ruotsissa. Matkallamme New York Cityyn hän kertoi minulle olevansa kirkon käännynnäinen ja asuneensa aikaisemmin Bronxissa, New Yorkissa sekä olleensa erään toisen kirkon aktiivinen jäsen.
Tämä uusi tämän kirkon jäsen pyysi minua toverikseen tulemaan vierailulle joidenkin hänen entisen kirkkonsa jäsenten luokse. He olivat sopineet tapaamisen yhden jäsenen asuntoon Bronxissa.
Hän ja minä menimme maanalaisella näiden hänen tuttaviensa luokse ja he olivat jo odottamassa meitä siellä. He osoittivat hänelle jonkinasteista ystävällisyyttä, mutta hän suhtautui heihin lämpimästi ja avoimesti. Huomasin pian, että toiset olivat vihaisia hänelle, kun hän oli jättänyt heidän kirkkonsa ja liittynyt mormonikirkkoon. Hän esitteli minut lähetyssaarnaajatoverikseen kuudelle tai seitsemälle eri-ikäiselle miehelle. Hän oli etukäteen kertonut heille kutsustaan palvella Ruotsissa mormonilähetyssaarnaajana.
Vierailumme kesti noin tunnin ja sen aikana meille korostettiin, kuinka MAP kirkon oli oltava väärä kirkko, koska sillä oli profeetta, joka väitti saavansa enemmän Kristuksen sanaa ja koska sillä oli Mormonin Kirja, jonka väitettiin myös sisältävän Kristuksen sanoja.
Yksi heistä lainasi Johanneksen ilmestys 22: 18-19 Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä (Johannes) vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittäväkseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.
Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.
Useat hänen aikaisemman kirkkonsa jäsenystävät osoittivat, että tämä em. kirjoitusten kohta oli varma todiste siitä, että Mormonin Kirja ja mitkä tahansa myöhempien aikojen kirjoitukset tai meidän kutsumiemme myöhempien aikojen profeettojen sanat eivät olleet todellisia Kristuksen sanoja. He kertoivat toverilleni olevansa pahoillaan hänen puolestaan, että ne vitsaukset, joista apostoli Johannes mainitsi tulisivat hänen päänsä päälle, jos eivät jo olleet tulleetkin.
Viikon kestäneellä koulutusjaksollamme Salt Lake Cityssä meitä valmistettiin vastaamaan juuri tällaisiin väitteisiin. Toverini kertoi heille, että sanat, jotka he olivat juuri lukeneet meille, koskevat vain Ilmestyskirjaa ja että vaikka se on viimeinen kirja Raamatussa, muut Raamatun kirjat on kirjoitettu Ilmestyskirjan jälkeen.
Toverini kertoi ystävilleen, että yhdessä Vanhan Testamentin Mooseksen kirjoista on kohta, jossa sanotaan sama asia kuin mitä Johannes oli sanonut tuohon kirjaan lisäämisestä. Ilmeisesti monia pyhien kirjoitusten kirjoja on lisätty myöhemmin.
Meillä ei ollut menestystä saada heitä vakuuttuneiksi selityksestämme ja olimme pahoillamme heidän puolestaan siksi, että he olivat sulkeneet mielensä niille monille myöhemmin saaduille Kristuksen sanoille, jotka ovat nyt saatavilla ihmiskunnan siunaukseksi.
Elokuussa 2008 minua pyydettiin pitämään oppiaihe Melkisedekin pappeusluokassa. (Kirkon jäsenet ottavat vastaan tehtäviä johtaa, opettaa tai palvella jollain muulla tavalla ilman rahallista korvausta).
Oppiaihe, jonka pidin, pohjautui vanhin Jeffrey R. Hollandin puheeseen kirkon yleiskonferenssissa huhtikuun alussa 2008. Vanhin Holland on yksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kahdestatoista apostolista.
Kerroin tuon oppiaiheen yhteydessä luokkaan osallistuneille miehille tämän lähetystyökokemukseni Bronxista New Yorkista, jonka juuri kerroin tässä teille. Pyysin sitten muutamia läsnä olevista lukemaan vuorollaan vanhin Hollandin puheesta ja lisäsimme väliin kommenttejamme.

Vanhin Holland sanoi:
". . . Yleiskonferenssissa viime lokakuussa sanoin, että on kaksi pääsyytä siihen, miksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa syytetään erheellisesti siitä, ettei se ole kristillinen. Tuolloin käsittelin toista noista opillisista aiheista – pyhiin kirjoituksiin perustuvaa näkemystämme jumaluudesta. Tänään haluaisin puhua toisesta tärkeästä opista, joka luonnehtii uskoamme mutta aiheuttaa huolta joillekuille. Se on rohkea vakuutus, että Jumala puhuu edelleenkin sanaansa ja ilmoittaa totuuttaan ilmoituksissa, mikä merkitsee sitä, että pyhien kirjoitusten kaanon on avoin."
"Jotkut kristityt, suurelta osin siksi, että he rakastavat aidosti Raamattua, ovat julistaneet, ettei voi olla muita virallisia pyhiä kirjoituksia kuin Raamattu. Julistaessaan siten ilmoituksen päättyneen ystävämme joissakin muissa kirkkokunnissa sulkevat oven jumalalliselta ilmaisulta, joka meille Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa on kallisarvoista – Mormonin kirjalta, Opilta ja liitoilta, Kallisarvoiselta helmeltä sekä jatkuvalta opastukselta, jota saamme Jumalan voidelluilta profeetoilta ja apostoleilta."
"Emme usko kenenkään sellaisen mielipiteen omaksuneen tarkoittavan pahaa, mutta torjumme kunnioittaen ja päättäväisesti sellaisen pyhiin kirjoituksiin perustumattoman luonnehdinnan todellisesta kristillisyydestä."
"Yksi väitteistä, joita käytetään usein puolustettaessa suljettua kaanonia, on Uuden testamentin jae, joka on kohdassa Ilm. 22:18: ”Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan – – sanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu. Miltei kaikkien Raamatun tutkijoiden keskuudessa vallitsee nyt kuitenkin valtava yksimielisyys siitä, että tämä jae tarkoittaa vain Johanneksen ilmestystä, ei koko Raamattua. Nuo meidän aikamme raamatuntutkijat myöntävät, että useat Uuden testamentin ”kirjoista” on melko varmasti kirjoitettu sen jälkeen kun Johanneksen ilmestys Patmos-saarella saatiin. Näihin kirjoihin kuuluvat ainakin Juudan kirje, Johanneksen kolme kirjettä sekä luultavasti koko Johanneksen evankeliumi.1 Niitä on kenties enemmänkin."
"On kuitenkin olemassa yksinkertaisempi vastaus siihen, miksi tuo nykyisen Uuden testamentin viimeisen kirjan kohta ei voi koskea koko Raamattua. Se johtuu siitä, että koko Raamattua sellaisena kuin me sen tunnemme – yhtenä kokoelmana tekstejä, jotka on sidottu yhdeksi teokseksi – ei ollut olemassa silloin kun tuo jae kirjoitettiin. Vuosisatoja sen jälkeen kun Johannes sen kirjoitti, Uuden testamentin yksittäiset kirjat olivat saatavilla yksittäisinä tai kenties yhdistelminä muutamien muiden tekstien kanssa, mutta eivät juuri ollenkaan täydellisenä kokoelmana. Koko kokoelmasta, joka käsittää 5 366 tunnettua kreikankielistä Uuden testamentin käsikirjoitusta, vain 35:ssä on koko Raamattu sellaisena kuin me sen nyt tunnemme, ja kaikki nuo 35 koottiin vuoden 1000 jKr. jälkeen.2"
"Tosiasia on, että käytännöllisesti katsoen jokainen Vanhan ja Uuden Testamentin profeetta on lisännyt pyhiä kirjoituksia siihen, mitä hän on saanut edeltäjiltään. Jos Vanhan testamentin Mooseksen sanat riittäisivät, kuten jotkut olisivat voineet erheellisesti ajatella niiden riittävän3, niin miksi sitten on esimerkiksi myöhemmät Jesajan profetiat? Tai Jeremian, joka tulee hänen jälkeensä? Puhumattakaan Hesekielistä ja Danielista, Joelista, Aamoksesta ja kaikista muista. Jos yksi ilmoitus yhdelle profeetalle yhtenä ajankohtana riittää kaikeksi ajaksi, mikä antaa oikeutuksen näille monille muille? Jehova itse teki selväksi niiden oikeutuksen sanoessaan Moosekselle: ”Minun teoillani ei ole loppua, [eivätkä sanani] – – milloinkaan lakkaa.”4
"Eräs protestanttinen tutkija on pureutunut vakuuttavasti väärään oppiin suljetusta kaanonista. Hän kirjoittaa: 'Millä raamatullisilla tai historiallisilla perusteilla Jumalan innoitus on rajoitettu kirjoitettuihin asiakirjoihin, joita kirkko kutsuu nyt Raamatukseen? – – Jos vain ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitetut asiakirjat ovat Hengen innoittamia, tarkoittaako se, ettei sama Henki puhu tänä aikana kirkossa asioista, jotka ovat tärkeitä huolenaiheita?'5 Me esitämme nöyrästi nuo samat kysymykset."
"Jatkuva ilmoitus ei vähennä tai kumoa olemassa olevaa ilmoitusta. Vanha testamentti ei menetä arvoaan silmissämme, kun tutustumme Uuteen testamenttiin, ja Uusi testamentti vain kasvattaa arvoaan, kun luemme Mormonin kirjaa, ”toista todistusta Jeesuksesta Kristuksesta”.
"Punnitessamme muita myöhempien aikojen pyhien hyväksymiä pyhiä kirjoituksia saattaisimme kysyä: Loukkasiko noita varhaisia kristittyjä, joilla oli vuosikymmenten ajan käytössään vain Markuksen perusevankeliumi (jota yleensä pidetään ensimmäiseksi kirjoitettuna Uuden testamentin evankeliumina) – loukkasiko heitä se, että he saivat yksityiskohtaisemmat kertomukset, jotka Matteus ja Luukas toivat esiin, puhumattakaan Johanneksen vielä myöhemmin kirjoittamista vertaansa vailla olevista teksteistä ja ilmoituksellisesta painotuksesta? Varmastikin heidän on täytynyt riemuita siitä, että entistä vakuuttavampia todisteita Kristuksen jumalallisuudesta tuli lisää. Ja niin riemuitsemme mekin."
Älkää ymmärtäkö väärin. Me rakastamme ja kunnioitamme Raamattua, kuten vanhin M. Russell Ballard opetti niin selkeästi tältä korokkeelta vain vuosi sitten.6 Raamattu on Jumalan sanaa. Se on aina tunnistettu ensimmäiseksi meidän kaanonissamme, pyhissä kirjoissamme. Oli todellakin jumalallisesti säädettyä, että Joseph Smith löysi Jaakobin kirjan ensimmäisen luvun viidennen jakeen, mikä johti hänen näkyynsä Isästä ja Pojasta ja aloitti Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen meidän aikanamme. Mutta jopa silloinkin Joseph tiesi, ettei Raamattu yksin voinut vastata kaikkiin uskontoa koskeviin kysymyksiin, joita hänellä ja muilla hänen kaltaisillaan oli. Kuten hän sanoi omin sanoin, hänen paikkakuntansa papit kiistelivät – joskus kiukkuisesti – opeistaan ”papin kamppaillessa pappia vastaan, käännynnäisen käännynnäistä vastaan”, hän sanoi, kiistelyssä sanoista ja riitelyssä näkemyksistä. Lähestulkoon ainoa asia, mikä näille kiisteleville uskontokunnille oli yhteistä, niin uskomatonta kuin se onkin, oli usko Raamattuun, mutta kuten Joseph kirjoitti: ”Eri lahkojen uskonnonopettajat ymmärsivät samat kirjoitusten kohdat niin eri tavoin, että se hävitti kaiken luottamuksen kysymyksen ratkaisemiseen Raamattuun vetoamalla.”7 Selvästikään Raamattu, jota niin usein tuohon aikaan kuvattiin ”yhteiseksi maaperäksi”, ei ollut vähääkään sellainen – valitettavasti se oli taistelukenttä."
"Siksi yksi elävien profeettojen välityksellä saatavan jatkuvan ilmoituksen suurista tarkoituksista on julistaa maailmalle lisätodisteiden avulla, että Raamattu on totta. 'Tämä on kirjoitettu', sanoi eräs muinainen profeetta puhuessaan Mormonin kirjasta, 'sitä tarkoitusta varten, että te uskoisitte siihen', puhuen Raamatusta.8 Yhdessä Joseph Smithin saamista varhaisimmista ilmoituksista Herra sanoi: 'Katso, minä en anna [Mormonin kirjan tulla esiin] hävittääkseni sen, mitä he ovat saaneet [Raamatussa], vaan vahvistaakseni sitä.'"9
"On vielä tarpeen tuoda esiin yksi seikka. Koska on selvää, että kristittyjä oli kauan ennen kuin Uutta testamenttia tai edes kokoelmaa Jeesuksen sanoista oli olemassa, ei voida siis väittää, että juuri Raamattu tekee ihmisestä kristillisen. Arvostetun Uuden testamentin tutkijan N. T. Wrightin sanoin: 'Ylösnoussut Jeesus ei sano Matteuksen evankeliumin lopussa: Kaikki valta taivaassa ja maan päällä annetaan kirjoille, joita te kaikki tulette kirjoittamaan’, vaan: ’Kaikki valta taivaassa ja maan päällä annetaan minulle.’”10 Toisin sanoen ”pyhät kirjoitukset itse osoittavat – – pois itsestään ja siihen totuuteen, että lopullinen ja todellinen valta kuuluu Jumalalle”11. Niinpä pyhät kirjoitukset eivät ole perimmäinen tiedon lähde myöhempien aikojen pyhille. Ne ovat perimmäisen lähteen ilmenemiä. Tiedon ja vallan perimmäinen lähde myöhempien aikojen pyhälle on elävä Jumala. Ne lahjat saadaan Jumalalta elävänä, elinvoimaisena, jumalallisena ilmoituksena." 12
"Tämä oppi on aivan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ytimessä ja sanomamme maailmalle. Se antaa lisää merkitystä eiliselle juhlakokoukselle, jossa hyväksyimme Thomas S. Monsonin profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi. Me uskomme Jumalaan, joka on mukana elämässämme, joka ei ole äänetön, ei poissaoleva eikä – kuten Elia sanoi Baalin pappien jumalasta – ”matkoilla”, eikä ehkä nuku ja herää kohta13. Tässä kirkossa jopa pienet Alkeisyhdistyksen lapsemme lausuvat: ”Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita.”14
"Vakuuttaessamme, että on olemassa uusia pyhiä kirjoituksia ja jatkuvaa ilmoitusta, me rukoilemme, ettemme olisi koskaan ylimielisiä tai tunteettomia. Mutta sen pyhän näyn jälkeen, joka saatiin nyt pyhässä lehdossa varmana vastauksena kysymykseen 'Onko Jumala olemassa?', Joseph Smith ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko pakottavat meidät kohtaamaan siitä välttämättä seuraavan kysymyksen: 'Puhuuko Hän?' Me tuomme ilouutisen, että Hän puhuu ja on puhunut. Kristillisyytemme synnyttämällä rakkaudella ja kiintymyksellä me kutsumme kaikki tutkimaan ihmettä – sitä, mitä Jumala on sanonut Raamatun aikojen jälkeen ja sanoo vielä nykyäänkin."
"Tavallaan Joseph Smith ja hänen profeetalliset seuraajansa tässä kirkossa vastaavat haasteeseen, jonka Ralph Waldo Emerson esitti Harvardin teologikoulun oppilaille. Tänä tulevana kesänä siitä tulee kuluneeksi 170 vuotta. Concordin suuri viisas pyysi, että tuo protestanttien parhaiden ja älykkäimpien ryhmä opettaisi, että ”Jumala on eikä oli; että Hän puhuu eikä puhui”15.
"Todistan, että taivaat ovat avoinna. Todistan, että Joseph Smith oli ja on Jumalan profeetta ja että Mormonin kirja on todella 'toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta'. Todistan, että Thomas S. Monson on Jumalan profeetta, nykyajan apostoli, jolla on käsissään valtakunnan avaimet, mies, jonka ylle minä olen henkilökohtaisesti nähnyt viitan laskeutuvan. Todistan, että sellaisten valtuutettujen, profeetallisten äänien ja jatkuvien kanonisoitavien ilmoitusten olemassaolo on ollut kristillisen sanoman ydin aina kun maan päällä on ollut valtuutettu Kristuksen papisto. Todistan, että sellainen papisto on maan päällä jälleen ja että se on tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa."
"Kokosydämisessä omistautumisessamme Jeesus Nasaretilaiselle Jumalan Pojalle, maailman Vapahtajalle, me kutsumme kaikki tutkimaan, mitä me olemme saaneet Häneltä, liittymään joukkoomme juomaan kyllikseen lähteestä, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä,16 näitä jatkuvasti virtaavia muistutuksia siitä, että Jumala elää, että Hän rakastaa meitä ja että Hän puhuu. Ilmaisen syvimmän henkilökohtaisen kiitoksen siitä, ettei Hänen teoillaan ole loppua eivätkä Hänen sanansa milloinkaan lakkaa. Lausun todistukseni sellaisesta jumalallisesta, rakastavasta huolenpidosta ja sen muistiin merkitsemisestä. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen."
Viitteet
1. Ks. Stephen E. Robinson, Are Mormons Christians?, 1991, s. 46. Kaanonia käsitellään sivuilla 45–56. Kaanon määritellään auktoritatiiviseksi luetteloksi kirjoista, joita pidetään pyhinä kirjoituksina (ks. Merriam Webster’s Collegiate Dictionary, 11. painos, 2003, hakusana ”canon”).
2. Ks. Bruce M. Metzger, Manuscripts of the Greek Bible: An Introduction to Greek Paleography, 1981, s. 54–55; ks. myös Are Mormons Christians?, s. 46.
3. Ks. esim. 5. Moos. 4:2.
4. Moos. 1:4.
5. Lee M. McDonald, The Formation of the Christian Biblical Canon, 1995 (uudistettu painos), s. 255–256.
6. Ks. ”Pyhän Raamatun ihme”, Liahona, toukokuu 2007, s. 80–82.
7. JS–H 6, 12.
8. Morm. 7:9, kursivointi lisätty.
9. OL 10:52; ks. myös OL 20:11.
10. N. T. Wright, The Last Word: Beyond the Bible Wars to a New Understanding of the Authority of Scripture, 2005, s. xi.
11. Wright, The Last Word, s. 24.
12. Kokonainen tutkielma tästä aiheesta on Dallin H. Oaksin artikkelissa ”Scripture Reading and Revelation”, Ensign, tammikuu 1995, s. 6–9.
13. 1. Kun. 18:27.
14. UK 9.
15. ”An Address”, The Complete Writings of Ralph Waldo Emerson, 1929, s. 45.
16. Joh. 4:14.
Jos sinulla on mitään kysyttävää siitä, mitä olet juuri lukenut tästä blogistani tai jostain aikaisemmasta tai jos olet kiinnostunut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta ja sen opetuksista, voit kirjoitta minulle sähköpostiosoitteeseeni: jneilmelva@gmail.com. Jos otat yhteyttä, vastaan niin pian kuin mahdollista.
Pyydän sinua kertomaan ystävillesi ja sukulaisillesi tästä blogista, jos luulet heidän olevan kiinnostuneita siitä. Minulla on myös kaksi muuta blogia, toinen englanniksi http://varsinainen.blogspot.com/ ja toinen espanjaksi http://varsinaisella.blogspot.com/. Tämä suomenkielinen ja myös espanjankielinen on käännetty englanninkielisestä blogista.
Neil Birch
Suomenkielinen kääntäjä: IPI


Tässä maalauksessa


